Useamman vuoden projektiksi venähtänyttä, Brian Lottin ohjaamaa ja Elwoodin rahoittamaa 1 st & Hopea voi täysin oikeutetusti sanoa skeitti elokuvaksi. Kokonaan elokuvafilmille kuvattu kevyesti käsikirjoitettu puolituntinen tarina tarjoaa skeittausta ihanteellisimmillaan.
Elokuvassa Kenny Andersson ja Brian Lotti tapaavat toisensa Los Angelesin keskikaupungilla ja lähtevät skeittaamaan. Kamera seuraa kaksikon sponttaania skeittausta kaupungin läpi, välillä pysähtyen hetkeksi joillekkin spoteille tallentamaan suurempien porukoiden sessareita. Matkalla päähenkilöiden mukaan tarttuu useita tunnettuja skeittareita. Esimerkiksi Eric Dressen löytyy sushi baarista ja Mike Carrol skeittaa jonkinmatkaa mukana ennen kuin eroaa porukasta mennessään kahvilaan.
Elokuvan taustalla soi kokoelma Beckin musiikkia. Vaihtoehtoisesti on tarjolla ”poetry version”- ääniraita, jota ei kyllä pysty ottamaan vastaan viittä minuuttia kauempaa. Leffan uneliaan fiiliksen sietämättömyyksiin vie siellä täällä slomolla kuvatut potkuttelut ja hitusen liian pitkä kokonaispituus.
Extroista löytyvissä haastatteluissa leffassa esiintyvät skeittaajat kertovat henkilökohtaisista suhteistaan katuskeittausta kohtaan. Haastattelut toimivat myös mainioina esipuheina ennen varsinaista featurea katseltuina. Jonkinmoista behind the scenes -osoiota tai kommenttiraitaa olisin tähän kyllä kaivannut, mutta minkäs teet. Ei kaikkea saa mitä haluaa.
Ehdotonta katseltavaa tämä leffa on niille jotka mielummin potkuttelevat spotilta toiselle, kuin hyppäävät autoon tai julkiseen.
Leffaa jakelee Sony Music, jonka vuoksi 1st & Hope on löytänyt tiensä Stupidon, sekä varmaan monen muunkin levykaupan dvd- hyllyyn. (hetki sitten bongasin leffaa Helsingin asematunnelin Anttilan alelaarista. Yleisestä saatavuudesta Suomessa ei enää tarkempaa tieota. -blogi lisäys)
7
teksti julkaistu Hang Up -lehden numerossa 3-4/06
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti