Mynämäki - WTJ

Jos jokin suomalainen skeittileffa nauttii kulttimaineesta, niin se on 2004 valmistunut mynämäkeläisten skeittaajien kieroutuneista mielistä kummunnut Napoleonin Paluu. WTJ, eli Welcome to Jamaica (älkää kysykö miksi), jatkaa täysin siitä mihin Napoleonin Paluussa jäätiin ja vähintäänkin kolminkertaistaa panokset. Mynälinko, omituinen möhkäle minin flätillä (Mynäkaari? Antikaari?) ja Rautanyrkki tekevät kaikki varsin kunniakkaan paluun.

Rautanyrkki tekee jälleen varsin vaikuttavan suorituksen kuljettaessaan teoksen alusta loppuun intron, välipätkien ja lopetuksen päähenkilönä. Skeittaavat sankarit, Joni Kiiskilän ja Jukka Maineen johdolla, hoitavat homman kotiin tavalla minkä vain Mynämäkeläiset taitaa. Todennäköisesti puolet leffan tempuista on sellaisia mitä ei ole ennen nähty... saatikka ylipäätään edes tehty tai osattu yrittää. Kuvaus ja leffan tekninen puoli on myös kohentunut huomattavasti sitten Napoleonin. Välipalana tarjoillaan syväluotaava haastattelu Kenny Hughesista (suomi skeittileffa historian kulta hippuja -blogi päivitys).

Parhaita temppuja tähän on vaikea käydä selittämään, kun en niille nimiä tiedä. Moninkertaisesti hintansa arvoiselta Dvd:ltä löytyy puolituntisen leffan lisäksi jämämatskuista kasattu skeittimontage, Rautanyrkin soolo -elokuva sekä boonuksien mitävittua –osastoa edustava Makedabudoka –elokuva. Jos maailmassa ei ole virhettä, niin tästä leffasta puhutaan vielä vuosikymmenienkin päästä.

10
teksti julkaistu Hang Up -lehden numerossa 1/07

BLOGI LISÄYS:

Nyt kerta tällainen blogi on olemassa, tarjoutuu tilaisuus sellaiseen mihin aikanaan Hang Upin sivuilla ei ollut mahdollista.
Satuin nimittäin olemaan paikalla sinä siunattuna hetkenä kun WTJ sai ensi esityksensä Helsingin maaperällä. Kyseinen tapahtuma sijoittui hiukan ennen sulkemisaikaa Kampin Laminassa pidettyyn juhlavaan tilaisuuteen.
Ennen elokuvaa lievästi päihtynyt Herra Kiiskilä piti puheen, jonka jälkeenpäin kirjoitin oman WTJ:ni sisäkansiin talteen. Uskoisin että maailma on valmis kyseisen puheen internet julkaisulle. Olkaa hyvät.


Mihin on kadonnut se ilo mikä lapsuudessa oli?
Tänäpäivänä kykitään paikallaan eikä ryhdytä irroittelemaan muulkuin kännissa
jotta ei tuntisi itseään naurun alaiseksi.
Mikä velvoite yleisesti se on, että tekee vain päivän työn ja lopun ajan päivästä pysyy rauhallisena?
Onko huumori kuoleman vakavaa?

Menisivät ihmiset luontoon möyrimään ja puita päillään puskemaan ja toteamaan mitä luonto on heille tehnyt kun eivät pärjää ilman yleellisyyksiään.