TWS – Let’s Do This!

Transworldin uutukainen näyttää ja kuulostaa ihan siltä samalta kun pari edellisempää ’issuetakin’. Jon Holland ja Jason Hernandez eivät ole edes yrittäneet muuttaa totuttua kaavaa vaan kaikki menee niin kuin ennenkin, vain pääosan esittäjät vaihtuu. Paljon on tultu alaspäin Reasoneista ja Modus Operandeista. Mutta ymmärtääpä sen. Skeittauksen nousukausi on tältä kertaa jo takanapäin ja toisaalta miksi panostaa leffaan suunnattomasti rahaa ja aikaa, jos jengi jokatapauksessa kattoo sen netistä. Joo, osoitan sormellani vaikkapa suoraan sinuun. Milloinka ostit viimeksi skeittileffan? Millonkas viimeksi latasit sellaisen netistä? Skeittileffoilla tokko on ikinä suuria summia rahaa tahkottukkaan, mutta kuinkahan pitkään niitä jaksetaan enää edes tehdä kun ei niitä kukaan tunnu ostavan.

Ostaminen on tällä kertaa tehty hiukan helpommaksi alennetulla hinnalla, verrattuna aiempiin TWS tuotantoihin. Rahojesi arvoiseksi leffan tekee avaava Brian Brownin partti ja leffan päättävä aivan mahtava Emmanuel Guzmanin partti. Emanin skeittaus on jopa ennennäkemättömän monipuolista; liekkö aiemmin tullu vastaan parttia joka sisältää: fs invertin ja bs nosebluntin puulissa, nollie fs nose transferin, nosegrind revertin hänkkään, polejameja ja hillittömän nollieflip hillbombin. Edellä mainittujen välistä löytyy ylläripommeja sisältävä montaasi ja omat osuudet Clint Peterssonilta, Devine Callowaylta ja Peter Smolikilta. Devine ja Clint on ainakin allekirjoittaneelle suht helposti ohitettavaa matskua, mutta Smolik nyt on Smolik. Eihän tämä partti oo mitään verrattuna vaikkapa Fullfill the Dreamin osuuteen, mutta nykypäivän Smolik edustaa omalla tavallaan jotain tosi siistiä. Parrasvalot on kääntyny jo aikapäiviä sitten muualle tästä vuosituhanteen vaihteen skeittistarasta, mutta silti jaksaa. Omalla tyylillä, omia juttuja. Hate it or love it.

Ekstroista löytyy hyviä bonareita, kuten SkateMafia partti, Indy Austraaliassa ja NyC –montaasi, jonka kehoitan katsomaan ilman ääniä koska musiikiksi on valkattu jotain ihan uskomatonta paskaa.
Kokonaisuudessaan leffa on sellasta semi kovvaa kammaa, jota joka tapauksessa kattoo mielummin telkkarista kun tulitikkulaatikon kokoisesta ruudusta tietokoneen näytöllä.

6
teksti julkaistu Hang Up -lehden numerossa 4/07