Josh Stewart - Welcome to MIA

Miamilaisen MIA-skateshopin videon julkaisu pääsi hiukan yllättämään allekirjoittaneen, siitäkin huolimatta että leffan tulemista, tai siis lähinnä sitä että sen teosta vastaa Static-mies Josh Stewart, oli kyllä skeittimedia uutisoinut tasaisen harvinaisen tahtiin jo tovin aikaa.

Joulupäivänä 2010 mahtavan trailerin ensikertaa katsoessani leffa oli jo kerennyt olla myynnissä useamman viikon ajan. Samantein tilaukseen pistetty leffa saapui kotiin reilussa viikossa Ameriikan itärannikon lumikaaoksesta huolimatta. Nettiin leffa oli kerennyt 2 päivää ennen kuin leffa oli minulla, mattimyöhäsellä, kourissani. Hintaahan kertyi postikuluineen (jaettu kahden leffan kesken) huikeat 14€. Siinä siis jonkin verran pikkupointteja joita voi pienessä mielessään puntaroida kun katselee netistä lataamaansa MIAa.

Sitten itse leffaan. Welcome to MIA saa hyvälle tuulelle. Leffa toki on loistava, mutta hyvän tuulisuutta aikaan saa erittäin paljon myös se seikka että herra Stewart on ainakin mun näkemyksen mukaan nyt niinsanotusti back on track.
MIA on ulosanniltaan erittäin raikas tuulahdus skeittileffojen visuaaliseen ilmeeseen. Jopa michaelmannmaisiksi kehuttava kaupunki kuvasto lentokoneineen, salamoineen ynnnämuineen on mielestäni jotain millä skeittielokuvia ei ole aikaisemmin maustettu.

Leffan kaksoistarkoituksellinen nimi, joka kaiketi viittaa tervetulleeksi sekä MIA-skatekaupan pariin, kuin koko Miamin kaupunkiinkin, sitoutuu selkeästi osaksi elokuvan sisältöä viimeistään leffasta löytyvän autoajelupartin myötä. Väittäisin kyseessä olevan yksi parhaiten asiansa ajavia skittejä mitä missään skeittileffassa on nähty. Pätkä esitelee upeasti kaupunkia ja vie leffaa taidokkaasti eteenpäin päättyen MIA-Family -parttiin. Tällaista syntyy kun tiedetään mitä ollaan tekemässä! Asiaankuuluva hengähdystauko, jota ilman leffa ei edes olisi sitä mitä se on. Unohtamatta sitäkään että millä tyylitajulla tämä välimauste on tehty, ei tietoakaan väkinäisyydestä tai myötä häpeästä, mitkä monesti on valitettavia piirteitä skeittileffa skiteissä.

Puolivuosikymmentä skeittileffoja hallinnut monotoninen musiikkimaailmaa on onneksi nyt vihdoin menty hiukan tässä leffassa ravistelemaan. Muutamia biisejä lukuunottamatta tarjolla on todella virkistävää ja leffaan sopivaa musisointia. Ameriikan keskustelufoorumeilta poimittu kommentti "Pretty much every song besides Morrisey sucked and made watching the video hard" kielii tosin sitä surullista seikkaa että porukka ei ole valmis kuulemaan skeittauksen taustalla sellaista kovuutta mitä MIA tarjoaa. Mielipiteet tietenkin kullakin ja oma mielipiteeni onkin että tuo edellämainittu Morriseyn märinä on heittämällä leffan paskin biisi. Btw, minkä takia se nyt vaan on aivan ohi laittaa Morriseyn paita päällä skeittaavalle kundille Morriseyn biisi pätkään, kun Wu-Tangin paita päällä skeittaavalle Wu-Tangin -biisin laittaminen ois vain ja ainoastaan kovvaa?
Pieni pettymys musiikien saralla oli ehkä myös se että introssa ei ollut trailerin tapaan Phil Collinsia, mutta kun pettymyksestä pääsi, kykeni toki toteamaan että intro toimii oikein mallikkaasti tälläkin biisillä.

Skeittauksen puolesta leffa on tietenkin myös hyvä. Aloittava Joel Meinholzin repivää ja ehkä hiukan väkisellä haettua meininkiä ei voi ihan varauksetta ottaa, mutta toisen partin Ben Gore taas onkin pienestä persoonattomuudesta huolimatta saanut ihan pätevän pätkän aikaan. Musiikillisesti leffa potkaisee käyntiin MIA:n toisen omistajan, pro-uransa ehtoopuolella ovan, Ed Selegon partin kohdalla, eikä Selegon pätkässä skeittauksenkaan puolesta mitään vikaa ole. Olisi voinut katella Ediä vähän pitempäänkin.
Henkilökohtaiseksi suosikki pätkäksi muodostunut, edellä kokonaisen kappaleen verran spekuloidun ajelu-skitin johdattelema, Mia-Family pätkä sisältää pääosin kaikille ennestään tuntematonta kundeja, mutta kokonaisuus on mitä mahtavin. Tämä partti on aikapitkälti malliesimerkki siitä mistä meikä saa fiilikset. Ikään kuin vastaus sille mitä Stay Gold arvostelussa itselleni tärkeistä skeittileffan ominaisuuksista jaarittelin.
Paul De Oliveira on myös täysin uusi nimi, mutta onpa vaan hyvä partti. Samaten editoinnillisestikin onnistunut Jahmal Williamsin, Chris Williamsin ja Danny Fuenzalidan lyhäri partten yhteen naittaminen on yksi leffan kohokohtia. Mukana on myös mielestäni hiukan irrallinen friends-partti, joka sisältää enemmän nimekästä porukkaa. Mieleeni kumpuava kysymys tosin on että onko nämä nyt Stewartin vai MIAlaisten frendejä? Hyviä juttuja kyllä, mutta ilmankin ois pärjätty kokonaisuuden puolesta.
Forrest Kirbyn partti jää harmillisesti hiukan paitsioon huonon ja kornin biisivalinnan (mitäs se Kemppu puhu niistä biiseistä uusimman Zoo Yorkin leffan arvostelussa jokunen Hang Up takasinpäin?) takia. Onneksi perää on pitämässä Brian Delatorre jonka kahden mahtavan piisin partti saattelee katsojan hyvissä mielin lopputekstien pariin. Delatorren viimeistä trikkiä on hehkutettu jo monessakin käänteessä, mutta teen sen vielä kerran. HUH HUH!

Ekstroina on mielenkiintoinen ja kingi feature. 2002 Forest Kirbyn muuttaessa Miamiin hän kuvaili päivittäin omalla videokamerallaan päivän skeittausta ja oheistoimintaa. Parhaat palat hän sitten illalla kapturoi koneelleen ja näistä matskuista koostettu 10 minuuttinen raaka-footage pläjäys on siis leffan ainoa bonari.
Phil Collins -traileri olisi itselle ollut myös melko mieluinen dvd lisäri, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Leffaa voi ostaa esimerkiksi theoriesofatlantis.comista

9

Päätin muuten tässä siirtyä 0-100 asteikosta 1-10 asteikkoon. Aikaanaan tälle numeroskaalalle ei tullut suotua ajatustakaan, mutta tässä nyt jo tovin aikaa asiaa miettimään käyneenä tulin nyt sitten viimein sen ratkaisun äärelle että 1-10 asteikko on huomattavasti järkevämpi. Tulen käyttämään tätä näennäisesti suppeampaa skaalaa ihan laidasta laitaan. 0-100 asteikko kun käytännössä tarjoaa käytännöllistä arvosana-alaa vaan 60-100 välisen pätkä. Tulen tässä piakkoin muuttaamaan kaikkiin leffoihin arvosanat tälle uudelle asteikolle ja uskoisin että jatkossa arvosanat tulevat olemaan huomattavasti iformatiivisempiä kuin tähän asti. Saa kommentoida ja neuvoa.