Manik Skateboards on Seattlelainen dekkifirma. Pienehkö (ilmeisesti) 2006 vuodesta olemassa ollut lafka tunnetaan Suomessa parhaiten Craig Wetherbyn valokuvia käyttävästä dekkisarjasta, jota on näkynyt ainakin Olohuoneen, Real Dealin ja Beyondin hyllyillä ja ikkunoilla.
Ainakin yhden kokopitkän Splash -nimisen leffan ja yhden (2007-vuoden) promon julkaisseen firman uusin videotuotos on kuluvan vuoden tekele ja kantaa nimeä No Promo.
Leffassa on neljä parttia ja lopputekstit lävähtää ruutuun vartin kohdalla. Kokonaiset partit löytyy Jordan Sanchesilta, Josh Jonesilta ja Josh Andersonilta. Mikey Burtton jakaa puolikkaalla pätkällään biisin frendi-partin kanssa.
Leffan intro, parttien välit ja creditsit on varastettu joko jostain 60-luvun Seattleen sijoittuvasta elokuvasta, tai sitten kyseinen kuvamateriaali on peräisin jonkinmoisesta kaupungin esittelyelokuvasta. Varsin mahdollista on että klipit on peräisin 1962 -vuoden Seattlessa pidetyn Maailmannäyttelyn mainosvideosta tms. Klipit jokatapauksessa sopii leffan mausteeksi tosi hyvin.
Musiikit on koko leffassa hyvät, ainoastaan Sanchesin pätkän biisi on hiukan kornihkolla osastolla, mutta kyllä mä sille silti vihreetä näyttäisin. Kuvaus ja editointipuoli on varsin toimivaa ja hyvää.
Tuotantopuoli leffassa on siis täysin kunnossa ja niin on myös ns sisältöpuolikin. Kaikki partit on skeittaukseltaan tosi hyviä. Meininki on kurbipainotteinen streettiskeittaus ja homma toimii. Kaikilla tiimiläisillä kuitenkin tuntuu olevan kärjistetysti sanottuna oma erikois-alansa, joten leffa ei toista itseään. Mitään etelä-californian klooniarmeijoita ei tarvitse pelätä. Parasta parttia on vaikea suoraan sanoen nimetä koska kaikki on tosi hyviä. Vähiten mielenkiintoinen tiimiläisten osuuksista on puolikas Mikey Burttonin osuus. Monipuolista, ns. päräyttävää, kampetta tulvii ruutuun tasaisen tiheään tahtiin, enkä jaksa uskoa että leffan skeittaus jättäis ketään kylmäksi.
Frendipartissa nähdään muuten bs tsinkki Taiviksen rappukurbiin. Tekijänä mahdollisesti mies nimeltä John Erickson(?). Kellään tarinaa tämän takaa?
Kokonaisuudessaan Manikin No Promo on harvinaisen onnistunut kokonaisuus. En keksi leffasta mitään suoranaisesti negatiivistä sanottavaa. Kaikki on vaan kohdallaan.
Katsoin leffan juuri kolmesti putkeen.
No Promoa ei ole tietääkseni julkaistu yksittäin. Käsiini leffan sain Seattlelaisen Hidden City -nimisen leffan boonuksena. Hidden City käsittää partteja osalta Manikin tiimiläisistä kuin myös muilta Seattlelaisilta. Reilun puolentunnin leffa ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan keskiverto. Skeittaus on ihan mukiinmenevää, joskaan ei niin tiukkaa kuin No Promossa. Suurin kompastuskivi Hidden Cityssä on kädetön toteutus. Ei täysin sysipaska tämä "main featurekaan" ole, mutta eihän siitä silti mihinkään ole, varsinkin jos tuohon kylkiäiseen vertaa.
Ja tilaus lähtee tästä.
Yksistään No Promo on kymmeniä kertoja tuon hinnan väärti.
10 (No Promo)
5 (Hidden City)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti