Kokonaan Super8-kaitafilmille kuvattu The Scrum Tilly Lush on Irlantilaisen Philip Evansin projekti. Kaitafilmi on muihin elävää kuvaa tallentaviin medioihin verrattuna varsin vekkuli alusta. Filmi palaa joka yrityksellä ja filmi maksaa. Skeitti-kaitafilmikuvaajien perisyntinä onkin kuvailla varmoja kohteita. Ja skeittarit temppuineen ei oikeastaan ole niitä.
Todennäköisesti edellämainitusta syystä tämän leffan puolesta tunnista reilu puolet on sitä klassisen kliseistä kaitismatskua. On mukana tietty skeittaustakin, ajoittain yllättävän kovaakin, mutta ois nyt sit kerrankin pysytty vaan ihan siinä skeittauksessa. Miks piti venyttää sinne puoleen tuntiin kuvailemalla tiiliseiniä ja taivaanrantaa? Mä kun oisin niin halunnu tykätä tästä paljon enemmänkin. Leffan idea ja parttijako on tosin hiukan erilainen kun normaalisti ja periaatteessa oikeuttaa maisemien kuvailun paremmin kuin yleensä.
Partteja on siis 11 ja jokainen niistä on kuvattu eri Euroopan kaupungissa. Mukana on mm. Janne Saarion Helsinki, Soy Pandayn Pariisi, Danny Wainwrightin Bristol ja tässä leffassa skeittauksellisesti ehdottomasti kovatasoisin Wiegerin Amsterdam.
Ajoittain leffa onnistuu tuomaan kaupungit piirteineen melko lähelle katsojaa. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Tunteen oikeellisuutta en osaa sanoa kun en monessakaan elokuvan kaupungeista ole vieraillut. Helsinkikin kun jäi minulle jopa kaikista vieraimmaksi, joten tiedä sit noista muistakaan, et kuinka ”oikean” kuvan mistäkin kaupungista sai. Vaikka korkeahkot odotukseni ei tältä leffalta kovin hyvää vastinetta saanut, on The Scrum Tilly Lush ehdottomasti katsomisen arvoinen teos. Kiinostuneet voi suunnata katseensa Laminan verkkokauppaan, josta leffaa ainakin vielä tämän blogi merkinnän teon hetkellä löytyy useampi kappale ja vielä varsin huokeaan 9€ hintaan.
6
teksti julkaistu Hang Up -lehden numerossa 1/09
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti