tiistai 13. lokakuuta 2009

Aesthetics - Ryde or Die vol. 1



Aesthetics skateboards oli 2000 -luvun alun firma, sieltä hienoimmasta päästä. Sal Barbier perusti Aestheticsin itseasiassa jo 90 luvun puolella, yhtäaikaa Elwood Clothingin kanssa perustamansa, 23 Skateboards -merkkinsä tilalle. Suurinta aikaansa Aesthetics eli tosiaan 2000 luvun alussa, aina siihen asti kun vuonna 2004 Sal otti ja jätti luomansa firmat ja siirtyi koko silloisen Aesthetics tiimin kera jo Marc Eckon omistaman Zoo Yorkin leipiin. Aesteticsin taru päättyi tuohon, mutta kuten kaikki tietää Elwood elää ja porskuttaa varsin hyvin vielä nykyäänkin, kaiketi uuden omistajan alla.

Em. varsin mielenkiintoinen tempaus kasvatti Zoon tiimin hetkellisesti varsin suureksi, kunnes melko pian Sal otti ja häipyi Zoon leivistä teille tietymättömille. Samalla hänen mukana tuomistaan skeittareista putosi lähes jokainen pois. Nykyään jäljellä on enää noitten kauppojen peruilta Kevin Taylor.

Mutta, pysytelläänpä vielä ajoissa kun kaikki oli hyvin. Aestheticsin tiimiin lukeutui siis Kevin Taylorin lisäksi John Igei, Joey Pepper, Clyde Singleton ja Rob Welsh. Tuolla kokoonpanolla saatiin aikaan myös Aestheticsin ainoa audiovisuaalinen tuote, eli Ryde or Die vol. 1.

2001 julkaistussa leffassa on partit kaikilta edellämainituilta.
Kevin Taylorin kahden biisin(DUEL OF THE IRON MIC!!!) partti on ehkä kaikkienaikojen paras partti jossa ei ole yhtään lainia.
John Igei on aina ollu mun mieleen. Siistejä laineja ja kovia yksittäisiä. Yli siisti enderi.
Leffan väsähtänein osuus on flow/am-montage, josta on kovuus erittäin kaukana.
Joey Pepperin partti on leffan toiseksi paras. Tyyliä löytyy vaikka kuinka, todisteena vaikkapa kaikkien aikojen hienoin feikkie nosegrindi (vai puhutaanko jo feikki ollie ss fs saladista?). Biisikin on aivan loistava.
Clyden partti ei ole aivan siellä Trilogyn tasolla, mutta on tässäkin partissa hetkensä. Partin enderi mm. on ainakin tän leffan trikkien top kakkosessa (jos oot sitä mieltä että ei menny kunnolla, niin oo hyvä ja tee paremmin).
Enderipartin paikalla onkin sit itse Rob Welsh. Leffan paras partti, sekä Rob Welshin the partti. ! Niin kingiä kamaa!

Leffa on ohi noin 20 minuutissa, mikä onkin se kaikkein optimaalisin pituus skeittileffalle. Toteutus on erittäin hyvää joka tasolla. Tyylikkään kliini visuaalinen ilme on suoraansanoen esteettisesti mielyttävä kokemus. Skeittileffojen kohdalla tämällainen yleisilme tosin tarkoittaa lähes vääjäämättä tinkimistä "skateanddestroysta", mutta se ei tässä tapauksessa haittaa.

Ryde or Die on yleisesti ottaen melko tuntematon helmi. Suomessa, ainakin tietyn piirin keskuudessa erittäin hyvässä maineessa ollut leffa, sai kuitenkin jopa kokonaisen sukupolven pitämään yhden kesän verran college-housuja ja täysin streettiä skeittaavien opettelemaan pivotit feikkieen kaaressa. 2002 kesäiltana Helsingin Elielinaukiolla skeittaavilla oli myös vähintään joka toisella Aestheticsin lauta alla.
Näidenkin historiallisten "todisteiden" valossa voi todeta että kyseessä on siis erittäin merkittävä skeittileffa ja pala skeittihistoriaa.
Aesthetics - Ryde or Die vol.1 on erinomainen skeittileffa.

Leffan VHS -julkaisua seurasi noin vuoden myöhemmin myös ekstroilla varustettu DVD. Pelkäksi VOLUME ONE'ksi nimetyn dvd:n kansista oli myös poistettu kaikki kuvalliset viittaukset räppi/mikälie crew - Ruff Ryderseihin. Itse leffan introssa nimi on kuitenkin kokonaisessa oikeassa, Ryde or Die -muodossaan. Eroavaisuus varsinaisessa leffassa, eri formaatin julkaisujen välillä, on heti lopputekstien jälkeen oleva parkki-pätkä. Tuota parttia ei nimittäin ole olemassa ainakaan leffan PAL VHS:llä.
Kyseessä on erittäin hyvää ätkä, jossa Clyde on melkein enemmän liekeissä kun varsinaisessa pätkässään.

Varsinaisista dvd ekstroista löytyy julkaistamattomaksi jääneen Volume 2:n traileri, Jimmy Coreckin kokonainen partti, leftoverssit, muutama touripartti sekä jotain vähäpätöisempää tavaraa. Kuten vhs:ää, myös Dvd:tä oli aikanaan saatavilla myös Suomessa, mutta näinä päivinä leffan dvd version hankkiminen on erittäin hankalaa. Vhs-versiota tuntuu olevan jopa enemmän liikkeellä.

10

2 kommenttia:

  1. Jätkäläkäläkälä o hyvä blogi! Lisää arvioo eetteriin ny prkl. Arvioi vaikka 411 vm #21 tai sitten joku digital o kovaaaaaa!

    VastaaPoista
  2. Joo. Vähän on ollu hiljasta, mutta kohta tulee uutta arviota. Tosin uuteen painottuvaa. Seuraavan Hang Upin arviot ajattelin kohta tänne postailla ja sit sen perään on tulossa arviot vielä postissa olevista uutuuksista, kuten Creaturen Hesh Lawsta ja Atlantan Grime & Gritistä.

    Ens vuoden alkuun vois ottaa sit pienen sikermän noita vhs:iä.
    411#21 meikällä ei valitettavasti oo. Mitä juttuja siinä on?

    Todennäkösesti 411 syynnin alotan numerosta 28, joka on ensimmäinen 411 minkä oon alkuperäisenä omistanut.

    VastaaPoista