perjantai 19. maaliskuuta 2010

Far East Skate Network - Overground Broadcasting



Viime vuonna nettifoorumeilla kohinaa aiheuttanut Goy Miyagin erikois-partti on itsessäänkin jo melkoinen tapaus, mutta minkälainen ilmestys onkaan leffa, josta kyseinen partti on peräisin?

Takashiro Morita on japanilaisen skeittikuvaamisen pioneerejä. Vuodesta 1995 lähtien skeittileffoja kuvannut kundi on Far East Skate Networkin perustajia. FESN -kollektiivin mittavan filmografian uusin teos on Overground Broadcasting.
2006 julkaistulle Underground Broadcastingille jollain tapaa henkistä jatkoa oleva Overground Broadcasting on 2001-2009 vuosina kuvattu, jopa jossain määrin videopäiväkirjaa muistuttava, erittäin paljon Moritan itsensä ympärille muodostuva leffa. Leffastaan Morita on itse vaatimattomasti sitä mieltä, että se asettaa uudet standardit skeittileffoille maailmanlaajuisella tasolla.
And i quote: "FESN had released 'Subway', 'Touzainamboku' and '43-26' since 95, and is now setting a new world standard. Yes, skating was originally from abroad. But the skating and audio-visual skills has evolved in Japan as time passed.". Hyvähän se on että tietää oman arvonsa, mutta sanontojen suuresta kirjosta löytyy myös sanonta että: vaatimattomuus kaunistaa. Liekkö Morita kuullut tuollaisesta?

Kuten aikaisemmin mainitsin Overground Broadcastingia voi pitää jossain määrin videopäiväkirjana. Tai ehkä enemmänkin reissu videona. Leffan kuvaamis ajanjaksolla, vuosien 2001-2009 aikana, Morita on matkustanut/asunut/käynyt kuvaamassa leffaansa ympäri maailmaa. Esimerkiksi kaupunki partteja leffasta löytyy oletettavien Japanin Tokion, Osakan ja Naganon lisäksi myös Köpenhaminasta, Lontoosta, Bristolista, Sheffieldistä, Bostonista, Philadelphiasta, Friscosta, Los Angelesista ja New Yorkista. Kaupungin mukaan määräytyviä partteja leffassa on yksinään jo siis yli kymmenen. Tähän väliin voi myös paljastaa että leffan kokonais kesto on hulppeat 1h 50min.

Em parttien lisäksi leffasta löytyy kokonaan Japanissa kuvattu perusvahva Silas-Baxter Nealin partti, Buzenitsin Frisco pätkä (sisältää pääosin Moritan kuvaamia matskuja, jotka nähty jo Volcomin Chichagofissa), valokuvaaja Ken Goton oman pätkän ja runsaasti musisointia sisältävät Quimin ja Paulo Diazin pätkät. Loistava oivallus on myös partti jossa on nivottu yhteen Gonzin skeittaus New Yorkissa sekä Osaka Daggerssien toilailut, noh, Osakassa.

Leffaa voisi kutsua peräpainoiseksi, koska Overground Broadcastingin parhaat pätkät löytyvät leffan lopusta. Goy Miyagin partin lisäksi, leffan tuoreimpia matskuja sisällä pitävä Night- Tokio-partti (leffasta löytyy siis ihanmuutenvaan-Tokio pätkä myös) on tosi kova, jossa kingeiksi itsensä skeittaa mm. Deshi, Lui Araki sekä varmaan maailman parhaiten fs nosesliden osaava Alex Lee Chang. Toinen loistava pätkä on leffan päättävä Nagano pätkä, joka loppua kohden äityy jopa surrealistisiin mittoihin. Teletappi-tyyppisissä asuissa skeittaavat kundit japanin yössä, on melko hämmentävää kamaa. New World Order -pätkä on omalla tavallaan myös hieno ja melko kornista ideasta huolimatta onnistuu saavuttamaan jotain hienoa ja jopa herkkää.

Yksittäisistä kovista tempuista on mainittava Geo Moyan aivan sairas noseslide New Yorkissa sekä Ronnie Creagerin fs 180 benihana pyriksen yli.

Leffan toteutus on melko omalaatuinen ja Japanilainen. Videomateriaalin ylituottaminen ei ole leffan pienin synti, mutta silti joutuu ainakin jossain määrin arvostamaan sitä työtä mitä tähän, välillä videotaiteen puolelle lipsahtavaan, kokoillan skeittielokuvaan on käytetty.

Tietynlaisesta (japanilaisesta?) kunnianhimosta kertoo myös se että leffa dvd toimitetaan keinonahkaisessa boksissa, jonka on siis tarkoitus toimia yhteisenä kotelona sekä tälle Overground Broadcastingille, että sille 3 vuotta sitten julkaistulle (ja erikseen hankittavalle) Underground Broadcastingille.

Massiivisen puuduttavasta pituudesta ja kymmenistä parkki korneri bs flipeistä huolimatta Overground Broadcasting on näkemisen arvoinen kokonaisuus. Tykkäsi leffasta tai ei, tarjoaa se kuitenkin kiistatta hyvin omaperäisen ja värikkään pilkahduksen usein hyvin monotoniseen skeittileffojen maailmaan.

6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti