tiistai 29. kesäkuuta 2010

This Time Tomorrow




Chris Mulhern on yksi viimeisistä itsenäisistä skeittileffan tekijä –mohikaaneista. TTT on jo Mulhernin neljäs leffa. Kokemusta leffan teosta omalla rahalla ja matkustelusta ympäri maailmaa, siis löytyy. Vertailua aikaisempiin Mulhernin leffoihin en kykene tekemään, koska esim kohtalaista kiittelyä kerännyt edellinen leffa, Few & Far Between, on itseltä näkemättä. En usko että kauheasti vikaan menee jos menen nimittämään Mulhernia ns. post Static 2 - Josh Stewart –koulukunnan edustajaksi. Runopoikamaisuus, vanhojen rakennusten fetissimäinen-kuvailu, munattoman puolivanhan rokin käyttäminen soundträkkinä ja kuvaamiseen jopa tarpeettoman paljon panostaminen ovat Mulhernin ominaispiirteitä ja katsojasta riippuen myös syntejä.

This Time Tomorrown audiovisuaalisen toteutuksen positiivisenä pilkahduksena toimii kuvan päällä graafisena mausteena käytetyt vanhat kaupungin kartat ja rakennusten pohjapiirustukset. Ei sillä että kovinkaan omaperäisiä nämäkään olisi, mutta hienoja silti.

Ongelmia leffalla on myös kahden tai useamman biisin sovittamisesta yhteen pätkään sekä muutenkin yleisen rytmityksen ja kokonais temmon kanssa. Pituudesta olisi myös voinut karsia vähintään muutaman pätkän verran.

Partteja ja montaaseja leffassa on siis yhteensä tunnin verran. Parhaat pätkät on leffan avaava Jimmy Mcdonaldin pätkä, Devon Connelin ja Steve Duranten yhteispartti sekä puolivälistä löytyvän Philly-kundi Brian Douglasin osuus. Muita tuttuja tai tuntemattomia leffassa esiintyviä kundeja ovat mm. Lucien Clarke, Will Harmon, Rory Milanes (parantanut ja kasvanut huomattavasti sitten Landscapen Horizonsin), Dave Caddo sekä Curtis Rapp. Varsin mukava piirre on Love parkin esiintyminen suurissa määrin leffassa. Lähinnä yö aikaan kuvatut Love- matskut on oikein mukavaa katottavaa.
Spotit ja kuvauspaikat sijoittuu Lontoota lukuun ottamatta muutenkin pääosin Philadelphiaan ja muualle Ameriikan itä-rannikolle.

Vaikka leffassa olisi voinut olla se tuhat asiaa toisellatavoin paremmin, ei se missään nimessä silti huono ole. Perus vahva, hyvä, ok. Harmittaa tosin vähän kun itsenäiset leffamiehet käyttää vuosia elämästään ja tulos on tämä. Kaipa se Mulhern itse tykkää tekeleestään? www.chroniclesofhern.com


6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti