Jeremy Elkin on Montrealilainen videontekijä, jonka aikaisempiin meriitteihin kuuluu ainakin Lo – Def niminen leffa. Lo – Def on hyvä, mutta kundin uusi teos, Elephant Direct, on loistava. Suurella sydämellä ja antaumuksella leffojaan työstävä Elkin halusi pitää uutukaisensa ”perinteisen old schoolina” ja kuvasi sen HD kaluston sijaan (kahdeksalla eri!) Sonyn VX1000:lla ja kaitafilmikameralla. Näin ne ajat muuttuu, tämän päivän hitech on huomisen oldschool. Tämä leffa tosin yhä todistaa sen että edellä mainittu kuvausvälineistö on yhä se paras setuppi millä skeittivilimejä voi tehdä. Tosin edellyttäen että välineitään osaa käyttää ja sen Jeremy Elkin onneksi taitaa.
Elephant Direct toimii myös merkittävänä teoksena murtaen juurtuneita käsityksiä Kanadalaisista rullalautailijoista. Ok, tuleehan sitä Kanadan maalta sellaisiakin kuninkuuksia kuten Rick Howard, Mark Appleyard, Barrier Kult ja so on, mutta en ole varmaankaan ainoa, jonka mieleen ensimmäisenä maasta puhuttaessa tulee Paul Machnau ja Red Dragonsit . Montrealin kundien meininki on enemmänkin verrattavissa kärkipään (USAn) itärannikon meininkeihin, kun taas Red Dragonsit omalla habituksellaan edustaa pahimpia länsi-mänsejä. Löytyy ne ilmansuunnat näköjään Kanukkilastakin.
Tämä leffa on niin hyvä että siinä on kaksi leffan parasta parttia. Andrew McGrawn aloittava osuus ja Russ Milliganin kolmasosapartti on omissa kirjoissa siis jaetulla ykköspallilla. Kakkoseksi pääsee Mark Tison, joka skeittaa tiukan minirampin mallista sillan-alusta ennennäkemättömällä voimalla. Viimeisen partin Kevin Lowry ei uponnut itselle ihan niin kovaa kun olisi suonut ja onkin ehkä se ainoa syy että tämä ei ole se täyden satasen leffa.
Rullalautaliluelokuvan optimaalinen kesto, eli 20minuuttia on myös Elephant Directin pituus. Boonusosiosta löytyy pätkää vielä reilun 15 minuutin edestä, joten sanoisin että leffaan menevät/boonuksiin menevät –ratio on varsin kohdallaan. Tiiviin keston lisäksi, mukiinmenevät musiikit, vaihtelevat ympäristöt, laadukas skeittaus sekä raajoja katkomaton kuvaus luo kokonaisuuden josta saattaa (leffan kylkeen tarttuvan nostalgian määrästä riippuen) muodostua ajan kuluessa yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Kovasti myös joudun hämmästelemään jos jostain löytyy joku joka leffasta ei pitäisi.
Elephant Direct oli katseltavissa Kanadalaisen Colormagazinen skeittilehden verkkosivuilla 5 päivän ajan syyskuussa 2010. Nuo päivät on jo elettyä aikaa joten leffan voi itselleen fyysisessä muodossa hankkia tilaamalla Colormagazinen irtonumeron 8.4. ,jonka mukana Elephant Direct dvd toimitetaan kaupanpäällisenä. Hintaa Suomeen postitetulle lehdelle kertyy reilut 15 euroa.
www.colormagazine.ca
9
Leffaa löytyy myös irtona Stewartin theoriesofatlantis.comista.
Arvostelu julkaistu moneenkertaan oikoluettuna HangUpin numerossa 4/2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti