Aikanaan yhtenä Deluxen firmana aloittanun Rasa Libre syntyi välikuoleman jälkeen uudelleen muutama vuosi sitten. Meininki nykyään on muunkin kuin imagon puolesta melko maanläheistä, eli melko pienimuotoisesta firmasta kaiketi nykyään kyse.
Essence of Freedom on jokatapauksessa ensimmäinen Rasa Libren leffa. Hyvin varhain 2010 vuoden alussa julkaistun leffan aikaan tiimi piti sisällään pro-rosterissa Matt Fieldin, Kenny Reedin ja Joel Meinholzin. Nyttemmin Meinholz on ainakin vaihtanut tallia Jahmal Williamsin Hopsiin. Amatööri puolta leffassa edustaa mielenkiintoinen nelikko: Bryan Bothello, Jesse Narvaez, Max Van Arnem ja Nathan Porter.
Meinholzin vähähköt matskut on kirjaimellisesti sekoitettu sinällään kyllä ihan vahvaan friends parttiin. Kenny Reed ei periaatteessa liity vuonna 2010 enää mihinkään ja firman isähahmo Matt Field on myötähäpeää herättävän runsaasti ns. kujalla. Fieldin partin lopussa tosin on ihan kova kundin elämänuraa peilaava montaasi vuoden 92-04 matskuista. Pro puoli ei siis leffassa kauheammin vakuuta.
Skeittauksellisesti paino onkin siis jääny tuon amatöörikatraan harteille. Eikä asiat sitten olekkaan yhtään hullummin.
Ensimmäisen partin paikalla skeittaava Bothello on tosi hyvä. Siistejä juttuja ja kaikenkaikkiaan erittäin toimiva avauspartti.
Jesse Narvaez taas on aivan sairaan kova uusi tuttavuus. Chiilen (voipa olla että on vaikka Perustakin) mies tekee monia omaperäisiä ja harvoin nähtyjä temppuja. Kyseessä leffan paras partti. Ettikää tubesta. ON KOVA. Jos hra Narvaez ois kotosin Suomesta ni kundi ois selkeesti Järvenpääläinen.
Nathan Porter on havaittu varsin päteväksi kundiksi jo vaikkapa Fools Goldissa ja Cruz SF:ssä. Sama vahva esiintyminen myös tässä Rasassakin.
Van Arnemin partti on liian pitkä, mutta oikein hyvä, silti jääden ami-parttien jumboksi.
AV-puolella fiilistä on haettu ylilämpimillä sävyillä ja jonkinsorin batiikkivärjäystä mallintavalla värinmääritys efektoinnilla. Ylilyönnin puolelle ei onneksi olla lipsuttu vaikka siltä voi ehkä kuulostaakkin. Musat vaihtelee kovista piiseistä väkisellä etnisen-fiiliksen hakemiseen, mutta ei periaatteessa mitään valitteluja. Melko yhtenäinen kokonaisuus tässä on saatu aikaan.
Loppupeleissä Essence of Freedom on kornista nimestään huolimatta yllättävän hyvä leffa, jonka olemassaolosta suurin osa skeittareista on autuaan tietämättömiä.
Levyllä ei oo ekstroja, eikä edes chapter-valikkoa. Dvd:n kappalejaot on myös miten sattuu, eli aivan muualla kun parttien taitteissa. Tän kanssa ois voinu vähän skarpata.
7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti