Joka kesäiset Transworld Skateboardingin videotuotteet ovat kaavamaisuudessaan käyneet toistamaan itseään jo useamman vuoden ajan. Tws leffoista on toki löytynyt klassikko partteja kultakauden (Feedback – Sight Unseen) jälkeenkin, mutta kokonaisuutena kovinkaan kiitettäviä leffoja ei sitten niinkään. Kesän 2011 TWS –leffa on järjestyksessään jo numero 23 ja leikkisä nimi vihjailee jonkin sortin odotettua muutosta.
Suurin rakenteellinen muutos NATV:ssa on jo suureksi kliseeksi muodostuneen intro-kaavan hylkääminen. Tosi lyhyt alkuteksti osio muuntautuu kuin varkain montaasiksi, joka antaa tosi hyvän startin koko leffalle. Varsinaisten parttien lomaan on ujutettu myös pieniä väliosioita joilla on ehkä pyritty tuomaan leffassa esiintyviä skeittaajia lähemmäksi katsojaa tai luomaan kokonaisuuteen hiukan vähemmän virallinen fiilis. Edellä mainitussa fiiliksen luonnissa on jokseenkin onnistuttu, joskin Mike Andersonin espanjan puhuminen ja Jimmy Carlinin perseily ei itsessään mitään kovin suuria onnistumisia olekaan. Muutoin leffa noudattaa universaalia skeittileffa kaavaa.
Suuressa roolissa leffan onnistumisen kannalta on tietenkin se kenet leffaan on valittu esittelemään osaamistaan partillisen verran. Tällä kertaa casting on osunut harvinaisen hyvin nappiin. Theotiksella, Nestorilla, Shanella, Mandersonilla ja Wesillä on kaikilla erittäin hyvät pätkät. Jokainen päähenkilöistä kun edustaa mukavasti oman tyyppistä streetti-temppu-skeittaamista, niin kokonaisuus on virkistävän vivahteikas nykyskeitti soppa. Jokaiselle katsojalle löytyy partti tarjottimelta varmasti se oma lemppari eikä sitä vähiten mieluista pätkääkään voi tylsäksi tai huonoksi mennä täysissä järjissä väittämään. Leffa soljuu sujuvasti partista ja tyylilajista toiseen pitäen homman kokoajan tuoreena.
Kuvaus ja editointi on TWS-tyyliin virheetöntä. Musiikit ovat myös todella hyvät! Skeitti industry on näköjään päässyt vihdoin irti vuosia piinanneesta oldies-rock-tyyppisestä ääniraidasta. Onpa tässä Transworldin leffassa jopa kaksi räppi-biisiäkin - ensimmäistä kertaa sitten Reasonin?
Loppu anekdoottina voisi mainita että huhupuheiden mukaan Wes Kremerin partin päättävässä tempussa kundilla on molemmat ranteet murtuneina.
Wes = king.
Not Another Transworld Video = awesome.
9
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti