Aesthetics - Ryde or Die vol. 1

Aesthetics skateboards oli 2000 -luvun alun firma, sieltä hienoimmasta päästä. Sal Barbier perusti Aestheticsin itseasiassa jo 90 luvun puolella, yhtäaikaa Elwood Clothingin kanssa perustamansa, 23 Skateboards -merkkinsä tilalle. Suurinta aikaansa Aesthetics eli tosiaan 2000 luvun alussa, aina siihen asti kun vuonna 2004 Sal otti ja jätti luomansa firmat ja siirtyi koko silloisen Aesthetics tiimin kera jo Marc Eckon omistaman Zoo Yorkin leipiin. Aesteticsin taru päättyi tuohon, mutta kuten kaikki tietää Elwood elää ja porskuttaa varsin hyvin vielä nykyäänkin, kaiketi uuden omistajan alla.

Em. varsin mielenkiintoinen tempaus kasvatti Zoon tiimin hetkellisesti varsin suureksi, kunnes melko pian Sal otti ja häipyi Zoon leivistä teille tietymättömille. Samalla hänen mukana tuomistaan skeittareista putosi lähes jokainen pois. Nykyään jäljellä on enää noitten kauppojen peruilta Kevin Taylor.

Mutta, pysytelläänpä vielä ajoissa kun kaikki oli hyvin. Aestheticsin tiimiin lukeutui siis Kevin Taylorin lisäksi John Igei, Joey Pepper, Clyde Singleton ja Rob Welsh. Tuolla kokoonpanolla saatiin aikaan myös Aestheticsin ainoa audiovisuaalinen tuote, eli Ryde or Die vol. 1.

2001 julkaistussa leffassa on partit kaikilta edellämainituilta.
Kevin Taylorin kahden biisin(DUEL OF THE IRON MIC!!!) partti on ehkä kaikkienaikojen paras partti jossa ei ole yhtään lainia.
John Igei on aina ollu mun mieleen. Siistejä laineja ja kovia yksittäisiä. Yli siisti enderi.
Leffan väsähtänein osuus on flow/am-montage, josta on kovuus erittäin kaukana.
Joey Pepperin partti on leffan toiseksi paras. Tyyliä löytyy vaikka kuinka, todisteena vaikkapa kaikkien aikojen hienoin feikkie nosegrindi (vai puhutaanko jo feikki ollie ss fs saladista?). Biisikin on aivan loistava.
Clyden partti ei ole aivan siellä Trilogyn tasolla, mutta on tässäkin partissa hetkensä. Partin enderi mm. on ainakin tän leffan trikkien top kakkosessa (jos oot sitä mieltä että ei menny kunnolla, niin oo hyvä ja tee paremmin).
Enderipartin paikalla onkin sit itse Rob Welsh. Leffan paras partti, sekä Rob Welshin the partti. ! Niin kingiä kamaa!

Leffa on ohi noin 20 minuutissa, mikä onkin se kaikkein optimaalisin pituus skeittileffalle. Toteutus on erittäin hyvää joka tasolla. Tyylikkään kliini visuaalinen ilme on suoraansanoen esteettisesti mielyttävä kokemus. Skeittileffojen kohdalla tämällainen yleisilme tosin tarkoittaa lähes vääjäämättä tinkimistä "skateanddestroysta", mutta se ei tässä tapauksessa haittaa.

Ryde or Die on yleisesti ottaen melko tuntematon helmi. Suomessa, ainakin tietyn piirin keskuudessa erittäin hyvässä maineessa ollut leffa, sai kuitenkin jopa kokonaisen sukupolven pitämään yhden kesän verran college-housuja ja täysin streettiä skeittaavien opettelemaan pivotit feikkieen kaaressa. 2002 kesäiltana Helsingin Elielinaukiolla skeittaavilla oli myös vähintään joka toisella Aestheticsin lauta alla.
Näidenkin historiallisten "todisteiden" valossa voi todeta että kyseessä on siis erittäin merkittävä skeittileffa ja pala skeittihistoriaa.
Aesthetics - Ryde or Die vol.1 on erinomainen skeittileffa.

Leffan VHS -julkaisua seurasi noin vuoden myöhemmin myös ekstroilla varustettu DVD. Pelkäksi VOLUME ONE'ksi nimetyn dvd:n kansista oli myös poistettu kaikki kuvalliset viittaukset räppi/mikälie crew - Ruff Ryderseihin. Itse leffan introssa nimi on kuitenkin kokonaisessa oikeassa, Ryde or Die -muodossaan. Eroavaisuus varsinaisessa leffassa, eri formaatin julkaisujen välillä, on heti lopputekstien jälkeen oleva parkki-pätkä. Tuota parttia ei nimittäin ole olemassa ainakaan leffan PAL VHS:llä.
Kyseessä on erittäin hyvää ätkä, jossa Clyde on melkein enemmän liekeissä kun varsinaisessa pätkässään.

Varsinaisista dvd ekstroista löytyy julkaistamattomaksi jääneen Volume 2:n traileri, Jimmy Coreckin kokonainen partti, leftoverssit, muutama touripartti sekä jotain vähäpätöisempää tavaraa. Kuten vhs:ää, myös Dvd:tä oli aikanaan saatavilla myös Suomessa, mutta näinä päivinä leffan dvd version hankkiminen on erittäin hankalaa. Vhs-versiota tuntuu olevan jopa enemmän liikkeellä.

10

Krooked - Gnar Gnar

Gnar Gnar on Krookedin toinen leffa. Kyseessä on myös tähän astisista Krookedin leffoista se kaikkein paras.
2007 julkaistu, kokonaan Hi8 kameroilla kuvattu leffa pitää sisällään kaikkien silloisten pää-tiimiläisten parttien lisäksi myös, tuohon aikaan suht tuntemattoman, Alex Olsonin ja Gonzin Lontoon reissu-partin, sekä varmaan kaikkien aikojen ainoan Christian Hosoin street-partin.

Leffan avuihin voi lukea kaikkien aikojen tyylikkäimmät intro-tekstit, saman biisin käytön kolmesti sekä tietenkin tuon nostalgisen kuvaus formaatin. Onko edellämainittujen asioiden takana suurempaa filosofiaa tai tarkoitusta? En usko. Onko kyseessä "aidompi" skeittileffa kun vaikkapa samanvuoden Transworldin tuotos? Ei.
Kyseessä on hauska, tekotavalleen uskollinen, totutusta poikkeava ja kuolevalle formaatille pyhitetty leffa. Ja sellaisenaan Gnar Gnar onkin parempi kuin hyvä.

Kuvaformaattista jos vielä puhutaan niin on mielenkiintoista huomata kuinka suuri vaikutus sillä on. Hi8 vie fiiliksen menneeseen ja vaikka kyseessä on uudet matskut, pitää niitä jotenkin ikäänkuin arvokkaampina. Ikäänkuin niissä olisi jo olemassa jokin historiallinen arvo. Kai.

Itse skeittauksesta jos puhutaan niin voi keskittyä Worrestiin ja erityisesti Van Wastelliin. Molempien skeittaus on tässä ehkäpä parasta mitä heiltä koskaan on ollut nähtävillä.
Molemmat antaa New Yorkin aakkos-kurbeille sellasta kyytiä että oksat pois. Vanin päätös lainin vika temppuna nähtävä caballerial bs tailslide bigspin, on aivan sairas. Kundilla ois ollu niin paljon annettavaa vielä skeittaukselle. Rest in peace.
Yksittäisenä temppumainintana on tuotava esiin myös Gonzin enderi, boneles fs tailslide, joka on oikein upea liike.

Leffa on julkaistu ainoastaan NTSC Vhs:nä. Kyseessä siis todennäköisesti historian viimeinen (tämänluokan) skeittileffa joka on julkaistu VHS:nä. Leffasta on tehty 1000 kappaleen painos ja tänäpäivänä voidaankin puhua jo jonkinmoisesta keräilyharvinaisuudesta. Unicron.netin hyllystä leffaa löytyy vielä kaksi kappaletta. Hintakin näyttää olevan tällähetkellä 27% alennuksessa. Leffa siis irtoaa sieltä hintaan 54,99$ + postikulut. Normaali Gnar Gnar hinta on Unicronissa ollut 74,99$. Pöyristyttävän kallista, varsinkin kun ottaa huomioon nykyajan mentaliteetin koskien skeittileffoja. Zippolan Mattia lainaten "Seitkyt viis dollaria!!? Hitto meikälä on se leffa konneela."
Ebay on tietenkin myös ystävä ja välillä sieltä voi tehdä todellisia löytöjä. Jos tämä leffa kävelee fyysiseessä muodossa ja sopivan halpaan hintaan jossain vastaan, kannattaa leffa poistaa talteen. Onhan tämä harvinaisuutensa lisäksi varsin laadukas ja erikoisluonteinen rullalautailuvideo.

9

Chapman - Short Ends

Greg Chapman on mies, joka päätyi valmistamaan 90 luvulla ne laudat, joihin sen ajan Zoo Yorkin grafiikat printattiin. Ensimmäinen ja ainoa (?) eastcoast lautapaja laukaisi markkinoille omaa nimeä kantavan Chapman Skateboardsin 2000 luvun alussa.
Tiimissä on ollut aikojen saatossa sellaisia nimiä kuten Danny Gonzales, Matias Ringström ja Billy Rohan.

Se miten aika on firmaa kohdellut, ja minkälaisia bisnesmaailman mutkia lautatehdas on 2000-luvun aikana kokenut, on kaikki itselle täysin tietämätöntä tietoa. Sen mitä tiedän, on se että Chapmanilta on tullut 2007 vuonna leffa nimeltä Short Ends.

Leffassa ei skeittaa ketään edellämainituista ammattilaisista, vaan partit leffassa on Brendan Leddyllä, Luke Malaneyllä ja Jake Johnsonilla. Leffa kestää vartin, ja ainoa näkemisen arvoinen partti on tietenkin Jakella. Erittäin todennäköisesti Alienille siirtymistä pohjustanut partti on varsin hyvää kamaa, joskin noin nuoren skeittarin tapauksessa, partin iän kyllä havaitsee.

Positiivisen ilmeen leffalle antaa hyvä kuvaus ja toteutus. Erittäin vahvasti syksyisessä/talvisessa New Yorkissa kuvattu leffa näyttää hienolta.
Kovinkaan ihmeellinen leffa ei tosiaan kokonaisuudessa ole, mutta Jake Johnsonin -historia kuriositeettina ja kivan miljöön puolesta leffa silti toimii, omalla vaatimattomalla tavallaan, vähintäänkin hyvin.

4